Omaa koria suojellaan vimmaisesti ja kun Karhu ei saa joukkuehyökkäystään toimimaan riittävän tehokkaasti, kasvaa ero tasaisesti. 

Jesse Niemi ja Tommi Huolila tuovat kentälle tullessaan huomattavasti ryhtiä puolustukseen ja todellinen yllättäjä Johannes Lasaroff piristää silminnähden ensin hyökkäyspäätä, myöhemmin hän osoittaa olevansa saamansa vastuun arvoinen myös puolustustehtävissä.

Seagulls puolustaa ensi jaksolla hyvin, mutta siihen joukkueen ilonaiheet sitten jäävät. Kun Teemu Rannikko (10/3/9 s./2 riis.) saa ohjattua joensuulaisten hyökkäämisen oikeille urille, kääntyy vaakakuppi todella nopeasti.

Alkupuolella vieraat saavat hyvin piilotettua sarjan parhaan pelaajan (Rannikko) pelinteon puutteen, mutta mitä pidemmälle ottelu vanhenee sitä kärsimättömämmäksi hyökkääminen käy.

Kataja antaa Nokialle jopa avaimet voittoon tuhrimalla aikalisän jälkeisen sivurajan samasta paikasta yli. Nokia tulee vielä kerran, mutta pelin viimeinen hyökkäys päättyy riittävän ahdistettuun layupiin, joka kimpoaa levystä summerin soidessa Katajan haltuun.

Erinomaisessa vireessä kohti runkosarjan loppua etenevä Vilpas on Joensuu Areenalla parempi kuin aikoihin.

Kataja joutuu otteluun ilman harjoituksissa tällin saanutta Teemu Rannikkoa ja joukkueen hyökkääminen onkin alkuun hyvin tahmeaa.

Kataja ottaa 14. peräkkäisen kotivoittonsa täysin suvereenilla esityksellä, jonka pohjustavat pärjääminen levypalloissa fyysisempää vierasjoukkuetta vastaan sekä erinomaisesti toimiva oman korinalustan tiivistäminen.

Yli viikon otteluun valmistautumaan päässyt kotijoukkue on tehnyt läksynsä hyvin.

Joensuulaisten kahden ensimmäisen kympin osumatarkkuus kolmosissa, 2/15, tarkoittaa taukotilanne 40-36 huomioiden sitä, että joko vieraat alkavat pian osua ”normaalisti” ja voittavat omilla aseillaan tai sitten Karhun vääntö kestää loppuun saakka.