Ajankohtaista

Leon Huffista Jordan Sempleen – Tässä ovat Kataja Basketin miesten edustusjoukkueen kaikki 100 ulkomaalaisvahvistusta

Ranskalais-yhdysvaltalainen Jordan Semple teki lauantaina Kataja-debyyttinsä minkä myötä hänestä tuli merkittävä osa seurahistoriaa: kun kootaan yhteen kaikki miesten edustusjoukkuetta vähintään yhdessä virallisessa ottelussa edustaneet ulkomaalaispelaajat, on nimiä Semplen myötä listalla tasan sata.

Semple tehtaili debyytissään mukavat tilastot 15 pistettä ja 10 levypalloa. Kun ajassa mennään reilu 45 vuotta taaksepäin syyskuun 16. päivään vuonna 1975, löytyy arkistojen kätköistä seuran ensimmäisen ulkomaalaispelaajan, Leon Huffin, virallinen debyyttiottelu Kataja-paidassa. Silloiseen 1. divisioonakauteen valmistautunut Kataja kohtasi Porvoossa Suomen cupin merkeissä toisen divarijoukkueen, Tarmon, ja Huff merkkautti komeat 35 pistettä.

Huffin tuntevat melkoisella varmuudella kaikki urheilua yli lajirajojen seuraavat. Hän saapui Joensuuhun perjantaina 5.9.1975 ja pelasi itsensä välittömästi kaupunkilaisten sydämiin. ”Leksa” edusti Katajaa ykkösdivisioonassa ja Korisliigassa kausina 1975-78, 1979-80 sekä vielä (Suomen kansalaisena) 1993-94 ja hänet valittiin vuonna 2005* seuran kaikkien aikojen ulkomaalaispelaajaksi. Katajan lisäksi Huff on pelannut Suomessa mm. helsinkiläisissä Torpan Pojissa (2 SM-kultaa: 1981 ja 1983) ja Panttereissa (1 SM-pronssi). Lähes 20 vuotta kestäneen valmentajauransa (mm. Rekolan Urheilijat, Porvoon Tarmo, Karhun Pojat) hän aloitti vuonna 1995. Kataja-liigavuosinaan Suomessa ei vielä tehty heiton torjuntojen tilastointia, joka alkoi kaudella 1986-87, ja kaikki Huffin otteita seuranneet tietävät, että tämän kategorian herruudesta käydyissä kamppailuissa Draken yliopiston käynyt atleetti olisi ollut yksi vahvimmista. Vuonna 2017 Huff nimettiin High Schoolinsa kunniagalleriaan, Alton Athletics Hall of Fameen. Ennen tätä, v. 2006, hänet oli nimetty yliopistonsa 1970-luvun tähtimiehistöön, Drake All-Decade Teamiin.

Yhden Korisliiga-kauden (1978-79) Joensuussa pelannut Carl Bird jäi monelle etäiseksi hahmoksi, mutta seurahistoriassa hänet tullaan muistamaan vielä pitkään. Hurja mutta kovin itsekäs heittäjä takoi silloisella 4 x 12 minuutin peliajalla (käytössä vv. 1978-82) nykysilmin tarkasteltuna aivan maagisia lukemia. Pistesaldonsa pelaamassaan 28 ottelussa on jäätävää tilastofaktaa: keskiarvo 47,6 ja yksittäisissä otteluissa 3 kertaa vähintään 60 pistettä, 11 kertaa vähintään 50 pistettä, 22 kertaa vähintään 40 pistettä ja 25 kertaa vähintään 30 pistettä. Bird jäi siis ainoastaan kolmessa ottelussa alle 30 pisteen! Yhtä näistä harvinaisista tapauksista todistettiin Joensuun Urheilutalolla kevättalvella 1979, jolloin panoksena oli suora sarjapaikka ja sen myötä putoamiskarsintaottelujen välttäminen. Silloinen Karhulan Peli-Karhujen valmentaja käytti viimeisen -kyseenalaiseksi osoittautuneen- oljenkortensa amerikkalaisen hidastamiseksi ja onnistui. Bird suuttui häntä halventaneista huudoista sen verran, että nyrkkeili itsensä suihkuun. Kataja kuitenkin kesti ilman johtotähteään ja säilytti liigapaikkansa. NBA-varatun (Golden State Warriors) laiturin ammattilaisura jatkui vielä yhden kauden ajan Italian kakkosliigassa (Rimini), jossa pistekeskiarvonsa oli astetta maltillisempi, ”vain” 23,3 per ottelu. Palattuaan kotimaahansa Bird otti pestin vanginvartijana ja teki tätä työtä aivan viime vuosiin saakka. Poika, Jabari, oli parikymppisenä ikäluokkansa eliittiä USA:ssa, ponnisti NBA:han, mutta ura siellä jäi lopulta lyhyeksi.

Seuraava erityisen suuren vaikutuksen tehnyt ulkomaalaispelaaja oli Cheyenne Jones, joka kotiutui Huffin tapaan Joensuuhun usean kauden ajaksi (1980-83). Nimissään ovat edelleen Korisliiga-joukkueemme yhden ottelun piste- ja levypalloennätykset 50 ja 28 (peliaika: 40 minuuttia) sekä yhden runkosarjakauden piste- ja levypallokeskiarvot 32,2 ja 18,5. Jones nähtiin Suomessa vielä kaudella 1983-84, jolloin hän edusti Huffin sekä tulevan Kataja-valmentaja Timo Heinosen kanssa Torpan Poikia, mutta sen jälkeen ei pelurista ole koripalloiluun liittyviä jälkiä arkistoihin jäänyt. Urheilun ulkopuolella Jonesin ja Huffin nimet linkittyivät mielenkiintoisesti Buffalo Soldier -nimisen yhtyeen v. 1983 Suomessa tekemään levyyn ”Gold” (Polarvox/CityLP 1): molemmat koripalloilijat saavat levyn takakannessa kiitokset. Mainittakoon, että yhtyeen johtajana toimi rumpali Bill Carson, jonka jotkut saattavat muistaa eräistä aikakautensa suosituimmista TV-sarjoista ”Hymyhuulet” ja ”Hyvät herrat”. Vuonna 2005 esille ponnahti yllättävä uutinen, jossa kerrottiin ”kemikaalialalla työskentelevän operaattorin voittaneen arvalla 175000 dollaria”. Voittajan nimi oli Cheyenne Jones eikä uutiskuvaan ikuistetuista tyylikkäästi ikääntyneistä kasvoista voinut erehtyä – tuttu mieshän siinä poseerasi!

Myös seuraava Jones, Clifton, osoittautui kelpo pelimieheksi. Havaijilaissentteri edusti Katajaa kuuden kauden ajan (2000-04, 2005-07), joista ensimmäisen päätteeksi joukkue nousi Korisliigaan 18 vuoden tauon jälkeen. Liigakausiensa aikana Jones kohosi kaikkien aikojen levypallokuninkaaksemme pääsarjatasolla (yht. 2273 kpl). ”Cliffin” nimissä on myös joukkueemme yhden kauden Korisliiga-ennätys kahden pisteen heittotarkkuudessa (66,8 % kaudella 2001-02), yhden liigaottelun pallonriistoennätys, 8 kpl, sekä sellainen yhden Korisliigan runkosarjakauden tilastolukema, jota tuskin enää rikotaan: TENDEX-indeksi 0,713 kaudella 2005-06**. Jones kotiutui Suomeen niin hyvin, että paitsi edusti peliuransa loppuun saakka ainoastaan suomalaisia joukkueita (Kataja, Porvoon Tarmo, Helsingin NMKY, Team Componenta Karkkila, KTP-Basket Kotka, Bisons Loimaa ja Lappeenrannan NMKY) hän haki ja myös sai maamme kansalaisuuden vuonna 2009. Bisonsia edustaessaan aina iloinen pelimies sai viimein himoitsemansa SM-kullan joukkueensa kaadettua finaalisarjassa Katajan keväällä 2012. Kataja-vuosiltaan hänellä oli jo kaksi SM-hopeaa ja -pronssia sekä yksi cup-mestaruus. Nykyisin Jones asuu Lappeenrannassa, jossa työskentelee JOPO-luokanohjaajana.

Clifton Jonesin rinnalla Kataja Basketin ensimmäisistä miesten Korisliiga-mitaleista taistelemassa sekä kaupunkiin uutta koripallobuumia nostattamassa säkenöi taitava laituri Andre Foreman. Hänetkin nähtiin Joensuussa usean kauden ajan (2001-03, 07-08). Aina tyylikkäästi esiintynyt Foreman kirjautti seurahistorian ensimmäisen tripla-tuplan ja nimissään on edelleen korkein yhdessä liigaottelussa saavutettu teholuku (47). Saapuessaan ensi kertaa Joensuuhun Foremanilla oli takanaan jo pitkähkö ammattilaisura, joka oli tuonut hänet mm. kolme kertaa Suomeen (Forssan Alku 1994-95, BC Nokia 1999-00 ja Namika Lahti 2000-01). Sittemmin häntä ei työnteon merkeissä enää muualla nähtykään: Katajan lisäksi amerikkalainen edusti Lappeenrannan NMKY:tä, KTP-Basketia ja I divisioonassa Forssan Koripoikia, jonka riveissä päätti uransa v. 2011. Katajassa Foreman saavutti yhden cup-mestaruuden (2002), SM-hopean (2003) ja -pronssin (2002), kunnes pääsi Lappeenrannassa vihdoin juhlimaan uransa ensimmäistä mestaruutta. LrNMKY ja Foreman voittivat Korisliigan jopa kahdesti peräjälkeen, 2005 ja 2006. Yliopistonsa Salisbury State kunnioitti Foremania vuonna 2002 nimittämällä hänet kunniagalleriaansa, Salisbury Athletics Hall of Fameen. Viime toukokuussa tuli tieto hänen nimittämisestään pienten yliopistojen kunniagalleriaan, Small College Basketball Hall of Fameen. Tällä hetkellä Foreman toimii valmennustehtävissä kotimaansa USA:n Marylandissa.

Vaikean Korisliiga-alkukauden 2004-05 jälkeen tuskin kovinkaan moni olisi uskonut keväiseen menestykseen. Kokeneen ja taitavan sentterin Stephen Richin liittyttyä joulutauolla joukkueeseen lähes kaikki kuitenkin muuttui. 208-senttinen Rich tunsi ennestään Katajan takamiehen Jyri Lehtosen, jonka kanssa oli pelannut aiemmin yhdessä sekä Suomessa että ulkomaillakin. CV:ssään oli mm. yksi Argentiinan mestaruus, kaksi Latvian mestaruutta sekä Pohjois-Euroopan (NEBL) liigan levypallokuninkuus. Richin tulo sähäköitti joukkueen peli-ilmeen ja kun Kataja voitti runkosarjan viimeisessä ottelussaan Kouvot pisteellä, eteni se riemukkaasti playoffeihin, joista kouvolalaiset taasen jäivät tappionsa myötä ulos. Ennakkoon vahva Namika Lahti ei tuottanut pudotuspelien avauskierroksella vaikeuksia, mutta välierissä Lappeenrannan NMKY:n (ja mm. Andre Foremanin) luoma seinä oli liian korkea ylitettäväksi. Kausi päättyi isolla V:llä Voitettuun mitaliin, kun Porvoon Tarmo kaatui kaksioisaisessa pronssiottelussa. Katajan pelin täydellisesti tasapainoittanut ”pehmeäkätinen” Rich pelasi 29 ottelua loistavilla tilastoilla 17,1 pistettä, 10,2 levypalloa ja 1,9 torjuntaa. Ammattilaisuransa jatkui vuoteen 2009 saakka ja Rich voitti vielä mm. Latviassa hopeaa.

Lähemmäs nykyhetkeä kuljettaessa on paikallaan nostaa esiin ainakin seuraavat useammalla kuin yhdellä kaudella Kataja Basketin riveissä ihastuttaneet pelimiehet: Andre Foremanin tapaan tyylikäs ja taitava Alex Wesby (2005-06 ja 2013-14, molemmilla kausilla SM-hopeaa), hurjasti ponnistanut, kauden 2011 Suomen cup -mestaruudessa jättiroolissa Helsingin Kisahallissa loistanut Jared Newson (2010-12 ja 2013-14; kaksi cup-mestaruutta ja kolme SM-hopeaa), kanadalainen vauhtikone, Newsonin tapaan parhaimmillaan häikäisevä Daniel Mullings (2016-17 ja 2018-19; yksi SM-kulta) sekä mestaruuteen päättyneen kauden 2016-17 pudotuspeleissä kirkkaisiin valoihin noussut Jarekious Bradley (2016-18, 2019-20).

Pohjoiskarjalaisin eväin eteenpäin

Edellä mainitun Bradleyn ura lähti hienon Kataja-kauden jälkeen hetkeksi kovaan nousukiitoon, kun hänelle aukesi kesällä 2017 paikka Saksan Bundesliigaan. Historia tuntee useita muita vastaavia tarinoita.

Todellisen jättiloikan urallaan otti seuraa kahdella ykkösdivisioonakaudella (1995-97) edustanut Tim ”elokuvatähti Jimin veli” Caviezel. Katajan jäätyä joulukuussa 1995 Divarin alempaan, alueelliseen, loppusarjaan iski taitava, tarkkakätinen takamies-laituri näissä peleissä hurjia pistemääriä ja niistä 73:n saalis iisalmelaista IBT:tä vastaan lienee epävirallisesti jopa seuraennätys aikuisten sarjoissa. Joka tapauksessa oli iso yllätys huomata Caviezelin pelaavan seuraavana syksynä Slovakian mestarijoukkueen Inter Bratislavan riveissä Euroopan toiseksi kovinta kansainvälistä sarjaa (mm. Torpan Poikia vastaan). Kun joukkueen taival EuroCupissa päättyi, palasi hän auttamaan kohti 1. divisioonan kärkeä kurottanutta Katajaa, joka etenikin keväällä 1997 aina Korisliigan karsintaikkunaan saakka. Siellä joensuulaiset kohtasivat mm. erään 16-vuotiaan tulevan legendan, Katajankin kapteenina paljon myöhemmin loistaneen Teemu Rannikon, mutta tämä on jo toinen tarina.

Tällä hetkellä Salon Vilpas Vikingsiä edustava Jeremiah Wood aloitti ammattilaisuransa syksyllä 2008 Joensuussa. Iso ja kepeästi tanssahdellut sisäpelaaja osoittautui todelliseksi kultakimpaleeksi vakuuttaen monipuolisuudellaan. Woodin nimissä ovat edelleen seuraennätykset Korisliiga-ottelussa otetuissa hyökkäys- ja puolustuslevypalloissa (11 ja 18 kpl) sekä runkosarjakauden teholuvussa (ka 26,8). Kataja-paidassa korintekijätilaston nimiinsä kuitannut Wood edusti sittemmin Suomessa myös Kauhajoen Karhu Basketia, jolloin hänestä tuli ensimmäinen liigapelaaja, joka on voittanut sekä levypallo- että syöttötilaston (kausi 2009-10). Kaudet 2011-19 Wood pelasi Ranskassa ja Argentiinassa ennen kuin yllättävä paluu Suomeen ja Saloon näki päivänvalon tammikuussa 2020. NBA-tähti LeBron Jamesin lapsuudenystävä saavutti Katajassa SM-hopeaa ja hakee edelleen ammattilaisuransa ensimmäistä mestaruutta.

Jonte Flowers ihastutti aivan ensimmäisellä europelikaudella 2012-13 etenkin aktiivisuudellaan. Kataja eteni tuolloin FIBA EuroChallengessa mm. hänen pallonriistojensa ansiosta (tilastokuninkuus keskiarvolla 3,3) liki satumaisesti ensin karsinnoista alkulohkovaiheeseen, sieltä jatkolohkoon ja lopulta aina sarjan kahdeksan parhaan joukkoon. Tämä on edelleen seuran paras saavutus kansainvälisillä kentillä. Flowers sai loistavien europeliensä johdosta hienon nosteen uralleen ja hän pelasikin kahdella seuraavalla kaudella Euroopan toiseksi arvostetuinta seurajoukkuesarjaa EuroCupia romanialaisen Ploiestin riveissä, joissa juhli myös kahta peräkkäistä Romanian mestaruutta. Jalkavaivat alkoivat sittemmin hankaloittaa pelaamistaan ja ura päättyi keväällä 2019 Puolan pääsarjaan.

Sisäpelaaja Mike Morrison muistettaneen SM-hopeakaudelta 2013-14. Luotettava ”maalivahti” sai Kataja-pestinsä jälkeen työpaikan Saksan pääsarjan Skyliners Frankfurtista, jossa pelasi kolme peräkkäiskautta ja voitti mm. FIBA Europe Cup -mestaruuden (v. 2016). Kolme vuotta myöhemmin hän ylsi saman sarjan hopealle (seura: saksalainen s.Oliver Würzburg). Kyseisen kauden (2018-19) alkupuolella sentteri edusti hetken liettualaista Lietkabelisia, jolloin korintekopaikkoja hänelle pelasi nyky-Kataja-kapteeni Jamar Wilson. Tällä hetkellä Morrison pelaa Turkin kakkosliigassa.

Saksan pääsarjaan vei Joensuusta myös toisen vuoden 2015 mestarijoukkueemme luottovahvistuksen, Ken Hortonin, tie. Kahden Bundesliiga-kauden jälkeen hän vaihtoi Ranskan ykköstasolle mitä seurasi kausi (2018-19) astetta eksoottisemmassa Kazakstanissa. Siellä CV:nsä täydentyi maan mestaruudella ja hyvät otteet Venäjän kansainvälisessä pääsarjassa, VTB-liigassa eivät jääneet vaille huomiota: viime kaudella laituri pelasi Italian ja Espanjan ykkösliigoissa, joista jälkimmäisessä jatkaa edelleen.

Miesten ensimmäisen Korisliiga-mestaruuskauden (2014-15) luottopelaaja Robert ”Reggie” Arnold oli ikimuistoisessa vireessä myös eurokentillä. Hurjan pistekeskiarvonsa (24,8) lisäksi hän takoi seuraennätyksen yhden ottelun pinnamäärässä, kun korisukka soi ranskalaista suurseuraa Nanterrea vastaan peräti 42:n edestä. Arnoldin uusi osoite olikin astetta rahakkaammilla kentillä hänen siirryttyä -Flowersin tapaan- Joensuusta joukkueeseen, jonka Kataja oli kohdannut europeleissä, belgialaiseen Mons-Hainautiin. Sittemmin ura jatkui korkealla eurooppalaisella tasolla ensin Kreikan, sitten Ranskan ja lopuksi Saksan pääsarjassa, jossa ammattilaispelinsä v. 2019 päättyivät.

Kaudella 2015-16 joensuulaisten kokoonpano oli yksi seurahistorian parhaista, mutta kuti jäi Korisliigan pudotuspeleissä pahasti piippuun. Ammattilaisuransa ensiaskelia tuolloin ottanut kanadalainen Thomas Scrubb oli kuitenkin pelaaja, jolta totuttiin saamaan joka ilta paitsi tasainen suoritus myös lähes poikkeuksetta korkealaatuinen sellainen. Scrubbin ura jatkuikin ensin Saksan, sitten Italian ja sen jälkeen Ranskan pääsarjatasolla, jolla hän pelaa tälläkin kaudella. Valinta Kanadan MM-kisajoukkueeseen 2019 kertoo sekin kyvyistään koripalloilijana.

Kenties kaikista kovimman harppauksen Katajasta eteenpäin otti parhaimmillaan pysäyttämätön heittokone Rion Brown, joka Robert Arnoldin tapaan säväytti illasta toiseen sekä Korisliigassa että kansainvälisillä kentillä. Mestaruuskevään 2017 jälkeen hän siirtyi ensin Ranskan pääsarjaan ja sieltä edelleen Kreikkaan, jossa oli merkittävässä roolissa, kun joukkueensa Promitheas Patras eteni v. 2019 maan pääsarjan finaaliin. Ei siis ollut valtavan suuri ihme, kun finaalivastustaja (ja mestaruuden voittanut) jättiseura Panathinaikos halusi Brownin joukkoihinsa. Niinpä hänet nähtiin kaudella 2019-20 ensi kertaa urallaan myös Euroliigassa. Sittemmin pelinsä ovat jatkuneet Turkin pääsarjassa ja Sloveniassa, jossa hän edustaa tällä hetkellä Teemu Rannikon ja Sasu Salinin entistä joukkuetta Olimpija Ljubljanaa.

Täysin oma lukunsa on Kataja Basketia kaudella 2010-11 edustanut sisäpelaaja Darren Fells. Hän palasi lyhyehkön koripallouransa jälkeen toisen hyvin taitamansa lajin, amerikkalaisen jalkapallon, pariin ja raivasi monen yllätykseksi tiensä aina pelin absoluuttisen huipun tuntumaan. NFL-tarinansa alkoi vuonna 2013 ja jatkuu edelleen. Tuoreimman, tämän vuoden maaliskuussa solmitun sopimuksensa arvo (seura: Houston Texans) on n. 7 milj. USD.

Kataja Basketin ulkomaalaispelaajat (miehet) kautta aikain

Pelaaja on listalla mikäli hän on edustanut Kataja Basketia vähintään yhdessä virallisessa ottelussa***.
Pelaajan kansalaisuus on USA ellei toisin mainittu.
Listalta ei löydy pelaajia, joilla on ollut Suomen kansalaisuus hetkellä, jolloin he ovat siirtyneet Katajaan ensimmäistä kertaa (esim. Bernard Harris 1993-94, Alex Murphy 2017-18).

* Äänestyksen järjesti Petri Siitonen/Sanomalehti Karjalainen
** Nykyisin pelaajan tehokkuutta mitataan ns. teholuvulla, jonka laskentakaava on hieman erilainen
*** Ainoastaan epävirallisissa otteluissa Kataja Basketia edustaneet ulkomaalaispelaajat (9 kpl): Dejan Krcevinac (SRB) (1993), Brett Lundeen (USA) (1996), Matt Houle (USA) (1999), David Victor (USA) (1999), Ibrahim Diarra (SWE) (2003), Kenneth Walker (USA) (2011), Jordan Henriquez (USA/PAN) (2014), Nathan Healy (USA) (2015), Demetrius Denzel-Dyson (USA) (2020)

Kuvat: Sanomalehti Karjalainen, Kuvanmaailma/Vesa Kuukka, Basket.fi

Lisätietoa/tilastot:
> Kataja Basket -ulkomaalaispelaajat seuran väreissä Korisliiga-kentillä
> Kataja Basket -ulkomaalaispelaajat seuran väreissä kansainvälisillä kentillä

« Takaisin