| Kausi 2002-03 |
|
Honka Playboys´n WWW-palvelu 6.4.2003 Kolmas perättäinen mestaruus Tapiolaan 4. finaali Honka-Kataja 79-66 (41-33) Suomen mestaruus Hongalle voitoin 3-1 Hongan läpi kauden ailahdellut peli tuntui olevan vain kaukainen muisto, kun joukkue syttyi huikeaan esitykseen neljännen finaaliottelun toisella neljänneksellä. Dan Cross teki seuraa ottelua sivusta seuranneelle Maurizio Pratesille reväytettyään takareitensä ottelun yhdeksännellä minuutilla. Aivan kuten viime vuonna Damian Owensin loukkaannuttua viimeisen finaalin alkuminuuteilla, alkoi Hongan penkiltä löytyä vastuunkantajia. Honka esitti ehkä kauden parasta joukkuepeliään ja otti voiton ja kolmannen perättäisen mestaruuden luvuin 79-66 (41-33). Avausjakso tarjosi noin 4000 Areenalle saapuneelle katsojalle tasaista finaalivääntöä. Molemmat joukkueet puolustivat kohtuullisesti, mutta myös onnistunut hyökkäyspeli tarjosi maukkaita suorituksia. Markus Hemdahl pystyi jatkamaan kipeällä nilkalla pelaamista ja Honka pystyi pyörittämään avausjaksolta lähtien jatkuvaa yhdeksän pelaajan rotaatiota. Juho Terhon kolmosilla Kataja pääsi hetkeksi kuuden pisteen karkumatkalle (20-14), mutta Shawn Huffin kolmonen ja Katajan virheet sekä pallonmenetykset toivat Hongan takaisin pisteen päähän (20-19) ennen toista neljännestä. Heti toisen jakson alussa vieraat repäisivät jälleen kuuden pisteen keulan (25-19), mutta kotijoukkue vastasi nopeasti. Markus Hemdahl, Huff ja Grant onnistuivat perätysten, kun vieraat vastaavasti hukkasivat omat paikkansa. Honka siirtyi jälleen johtoon (26-25). Katajalla oli tämän jälkeen omat mahdollisuutensa, mutta Clifton Jones tuhrasi kuudesta peräkkäisestä vapaaheitostaan peräti viisi ja ottelu pysyi tasoissa. Neljän viimeisen minuutin aikana Honka aloitti karkumatkan. Joukkuepuolustus sanan varsinaisessa merkityksessä pakotti Katajan väkinäisiin ratkaisuihin, kun Honka vastaavasti onnistui. Grantin, Zittingin ja Ulanderin koreilla Honka nousi 41-33 taukojohtoon. Toinen puoliaika hienoa katsottavaa Honka nousi kolmannella neljänneksellä parhaimmillaan jo 19 pisteen johtoon (54-35), kun Kataja sai puoliajan ensimmäisen neljän minuutin aikana tehtyä vain kaksi pistettä. Vieraat tekivät vielä kuitenkin uuden nousun kotijoukkueen alettua hosumaan hyökkäyskorilla. Vaikka joensuulaiset nousivatkin viimeisen neljänneksen alussa kerran jo yhdeksän pisteen päähän, ei voida sanoa Hongan olleen kärsimässä hätää. Onnistuneiden suoritusten jälkeen nähdyt tuuletukset olivat sitä luokkaa, ettei kotijoukkueen voitontahto jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ottelun toisella puoliajalla hetkittäisestä haparoinnista huolimatta kyynisimmänkin katsojan ajatukset alkoivat kääntyä Hongan kultajuhlien suuntaan. Riippumatta ketä kentällä oli, nähtiin kotijoukkueelta uhrautuvaa taistelua molemmissa kenttäpäädyissä. Katajan heittopaikat olivat poikkeuksetta väkisin haettuja ja ratkaisujen onnistumisprosentti sen mukainen. Honka taisteli jatkuvasti hyökkäyslevypallot itselleen päästen viimeisen kymmenen minuutin aikana pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä, joissa pitkästä aikaa tuntui olevan myös ajatusta. Ero säilyi koko ottelun lopun reilussa kymmenessä pisteessä. Viimeisen viiden minuutin aikana vaihtopenkillä ei istunut enää kukaan ja pikku hiljaa kellon käydessä alkoi Hongan pelaajien kasvoilta näkyä ettei mestaruutta voi enää kukaan viedä. Ratkaisuja ottelulle on monia. Luonnollisesti Hongan onnistunut puolustuspeli on ehkä merkittävin. Katajan pelitilanteiden heittoprosentti jäi hiukan yli 30 prosenttiin. Joensuulaisten pelin sielu Jukka Toijala upotti ainokaisen pelitilannekorinsa 40 sekuntia ennen päätössummeria, mikä kertoo kotijoukkueen hyvästä työmoraalista ja sujuvasta työnjaosta ja avunannosta puolustuksessa. Mihailo Pavicevic pyöritti läpi ottelusarjan laajaa pelaajarotaatiota, mikä näkyi joukkueiden välillä. Katajalla alkoi ottelutahti painaa jaloissa. Clifton Jonesin oli useassa ottelussa virhevaikeuksissa, kun Honka pystyi peluuttamaan viimeisessä pelissä pitkiä miehiään tasaisesti yksittäisten pelaajien virheongelmien lamauttamatta korinaluspeliä. Katajan hienon kauden hopeamitaleihin päättäneessä ottelussa vieraat pelasivat lähes koko toisen puoliajan paikkapuolustusta, vaikka Honka löysikin nopeasti lääkkeet sen murtamiseen. Joensuulaisten valmentaja Timo Heinonen kertoi ottelun jälkeen miettineensä puolustusmuodon vaihtoa useaan otteeseen, mutta näki kuitenkin, että joukkueesta ei olisi riittänyt enää virtaa siihen. Hongalta minuutteja finaaleissa sai kerättyä kontolleen yksitoista miestä. Päätösottelussa peliajan jakanut yhdeksikkö oli käynyt kentällä jo avausneljänneksellä. Kiitosta ja kunniaa voitosta voidaan jakaa kaikille. Kotijoukkueen tilastokärki oli Marcus Grant (20/6). Heikki Zitting (11/7) ja Markus Hemdahl (9/3) olivat pitkistä miehistä näkyvimmät. Aki Ulanderille sattui muutama musta hetki, mutta yhdessä Juuso Lehtimäen kanssa nuoret kantoivat komeasti vastuuta joukkueen puolustuspelissä. Shawn Huffin (9/2) onnistuneet ratkaisut hyökkäyskorilla tulivat tärkeisiin paikkoihin. Huffin tapaan Jukka Hemdahl rankaisi muutamaan otteeseen joensuulaisia hyökkäyskorilla, mutta tunnetusti Jukan panos on aina ollut suurin puolustuksessa. Niin nytkin. Olli Nikitin (11/1) sai kontolleen pelinjohdon täysin Dan Crossin loukkaannuttua ottelun alussa. Nikitiniä kasvanut vastuu ei painanut. Ollin kylmähermoinen pelinpyöritys oli mahtavan joukkuepuolustuksen ohella merkittävin perusta voitolle. Kiitosta ja kunniaa Kolme perättäistä mestaruutta on huikea suoritus, mihin harva joukkue pystyy. Se, minkälaisen kauden päätteeksi tämä mestaruus tuli, nostaa jaettujen kultamitaleiden arvoa melkoisesti. - Kaverit olivat aivan uskomattomia; Marcus, Heikki ja Make, joka lähes kuukauden poissaolon jälkeen tuli ratkaisemaan kahteen viimeiseen peliin, iloitsi Olli Nikitin, joka istui pitkän tovin ottelun jälkeen parketilla. - Kukapa olisi uskonut ennen kautta, että Honka on tässä tilanteessa kauden jälkeen. Uskomattomalla tavalla nuoret kundit ovat kasvaneet pelaajiksi. En voi olla korostamatta valmentajan roolia, joka on ollut merkittävä, kehui kapteeni Markus Hemdahl joukkueen montenegrolaisvalmentajaa Mihailo Pavicevicia. - Joukkueen voitto tämä oli. Meillä ei ollut yhtään tähteä. Nuoria kavereita, jotka ovat kasvaneet pelaajiksi kauden aikana, jatkoi Hemdahl. - Tässä joukkueessa on sellaisia kavereita, jotka todella haluavat voittaa, jakoi Zitting puolestaan kiitoksia. Oman kovan panoksensa pudotuspelien kynnyksellä selkäleikkauspäätöksensä pyörtämällä joukkueelle antanut Maurizio Pratesi jouti seuraamaan kaksi viimeistä peliä katsomon puolelta. Sijoiltaan mennyt varvas ei antanut mahdollisuutta jatkaa. - Ei se mitään, vaikka en pelannutkaan. Tämä tuntuu niin hyvältä kahden Saksan hopeamitalin jälkeen. Kun tulin Suomeen, asetin kullan itselleni tavoitteeksi, vaikken sitä ääneen sanonutkaan. Nyt on tavoite täyttynyt ja ensi kaudeksi suuntaan varmastikin takaisin ulkomaille, maisteli Pratesi kultamitalia. - Toivottavasti en enää koskaan joudu siviilit päällä seuraamaan tällaista peliä. Se oli täyttä helvettiä. Katsomon puolella jännittää niin paljon enemmän kuin kentällä, jatkoi pelaaja, jonka moni näkisi varmasti myös jatkossa mielellään Suomen parketeilla. © Honka Playboys << paluu |