kataja basket club / juttuja & kuvia
< Takaisin

Tarinanurkka

C-poikien Joensuun-alueturnaus 23.10.2004
 
Edessä oli kautemme toinen turnaus. Vastaan asettuivat Heinäveden Hyrske ja Katajan 92-joukkue. Kaikki olivat innoissaan peleistä. Niitä oli odotettu jo pitkään. Hyvässä tunnelmassa odoteltiin pääsyä saliin. Meitä oli kymmenen pelaajaa. Hannukin oli mukana ruodussa. Koskelan Mikko oli poissa loukattuaan ranteensa viime pelissä. Se murtui silloin Mikkelissä. Elämä on välillä tällaista, ei mahda mitään.
 
Lämmittely alkoi vapaalla heittelyllä. Heti kun kaikki olivat kentällä, aloimme juosta lay-uppia. Lämmintä tuli, mutta fiilistä ei saatu aivan päälle.
 
Pelin aloitti valmentajan hyväksi katsoma viisikko. Voitimme aloituksen. Aika nopeasti saimme korin. Alku sujui aika hyvin. Juoksimme jonkin verran nopeita ja saimme aika hyvin pisteitä. Peli sujui aika hyvin. Taas puolustuksessa lepsuilimme jonkin verran. Toinen jakso meni aika hyvin. Pisteitä syntyi taas ja omaan päähän tuli hiukan pisteitä. Olisimme kyllä voineet puolustaa paremminkin.
 
Kolmas neljännes oli meille aika synkkä. Ainakin yhdessä vaiheessa vastustajan kaverit tekivät hyvin koreja, me rikoimme ja pallot lentelivät sinne tänne. Siinä tuli lunta tupaan ja kovasti. Toivottavasti opimme siitä jotain.
 
Se jakso unohdettiin ja neljännelle mentiin uutta intoa täynnä. Hyökkäys päässä meni ihan ok. Toki sielläkin voi aina parantaa. Pelejä joita yritimme pelata, eivät onnistuneet oikein mitenkään. Emme tainneet saada niistä yhtään koria. Puolustuksessa oli paljon parannettavaa. Vastustajalla oli paljon pelaajia, taisi olla 19 pelaajaa. Kaikki eivät tainneet pelata meitä vastaan, vaan osa porukasta pelasi vasta seuraavassa pelissä.
 
Oman pelimme jälkeen, suurin osa porukasta jäi katsomaan Savonlinnan ja Hyrskeen välistä peliä. Osa läksi käymään jossakin.
 
Toisessa pelissä vastustajaksi saapui Heinäveden Hyrske. Hiukan oli sellainen kutina, että jos puolustus olisi samanlaista kävelemistä, niin tulisi lunta tupaan ja paljon. Kaipa se olisi ollut ansaittua. Ei nyt sitä niin mietitty, vaan kentälle lähdettiin vetkulana joukkueena. Pelin aloitti Toni, Riku Heinonen, Roope, Joonas ja minä (Jukkis) Alku taisi mennä aika huonosti. Käveltiin ja katsottiin kun vastustaja määräsi tahdin. Onneksi valmentajat reagoivat ahdinkoomme ja ottivat aikalisän. Pelaamisestamme puuttui energia.
 
Onneksi aikalisä auttoi ja saimme jotain järkeä ja iloisuutta pelaamiseen. Yritys lisääntyi huomattavasti. Puolustus parani. Enää emme antaneet vastustajan tehdä aloitetta vaan me teimme sen. Pallo liikkui ok. Koreja tuli aika hyvään tahtiin, sillä taisimme viedä ensimmäisen neljänneksen 26-6.
 
Aikalailla taisi tulla juostua, sillä oli aika paljon halukkaita lepääjiä erätauolla. Toinen neljännes oli meille aika hyvä. Ehkä keskityimme liikaa hyökkäyspäähän. Puolustukseen palaaminen oli kerrassaan surkeata. Onneksi vastustaja ei pistänyt vapaista nopeistaan sisään. Meidän nopeissa hyökkäyksissä syötöt menivät pääsääntöisesti perille. Hyökkäyspäässä oli hiukan liian kiire, tai ehkä se johtui väsymyksestä, sillä ainakin minun syötöt päätyivät yleensä vastustajalle. Ei hyvä.
 
Kolmas neljännes meni Hyrskeen yrittäessä kiriä eroa umpeen. Hyökkäyksessä vastustaja sai luvattoman helposti heittopaikkoja. Meidät pelasti se, etteivät he saaneet kaikkia heittoja sisään ja Arttu sai muutaman hyvän riiston ja teki niistä korin. Pelin painopiste taisi olla meidän päässä. Korin alta nostimme aika paljon ohi. Puolustus oli mitä oli.
 
Viimeinen neljännes meni ainakin minulta lähes notkuessa kentälle päästyäni. Hyökkäyksessä vastuu jakaantui monelle pelaajalle ja pisteitä syntyi. Puolustuksessa emme vieläkään tainneet palata omaan päähän kiitettävästi, pelaaminen taisi jo tuntua jaloissa, muttei se saisi näkyä suorituksessa.
 
Ehkä pelaamisesta oli jo paras terä mennyt. Emme saaneet itsestämme parasta irti. Peli oli ihan hyvä. Yhdessä vaiheessa meidän aika hyvä prässi sekoitti vastustajaa. Sen ansiosta saimme monta hyvää korintekopaikkaa. Toisessa pelissä oli huomattavasti enemmän yleisöä, kuin ensimmäisessä pelissä. Se ei ollut pahitteeksi. Kiitos kaikille.
 
- Jukka-Matti Turtiainen, Kataja 91/C-pojat
 


< Takaisin | Sivun alkuun