Täydellinen koripalloilija

Aloin pohtimaan teknologiaa, kun sain käsiini erään yrityksen lahjoittaman varavirtalaitteen. Se, että yleensä aloin ajattelemaan, saattoi olla virhe, mutta turha rypistää enää kun tuote on housuissa.

Korikseen on tullut muutamia innovaatioita viime vuosien aikana. Oli älypallo joka pomppi ihan mihin sattui, uusi älypallo joka ei ehkä pomppinut niin paljoa ihan minne sattui ja automaattisesti liikkeen mukana toimiva kamera, jonka tuotosta voi katsella jo sieltä ja täältä. Jotain muutakin varmasti on, mutta en ole vielä huomannut.

Miettikääpä, jos varavirtaa vois käyttää pelaajiin vaikkapa viimeisellä neljänneksellä. Vaihtopenkillä vaan laittaisin niskassa olevaan pistokkeeseen mini USB-kaapelin ja toisen pään varavirtalaitteeseen. Taas jaksaa painaa täysillä pitkin kenttää. Mikä vaikutus peliin olisi sillä, että yksi kerrallaan tuomarit kävis latauksessa. Pysyisivät tilanteen tasalla koko pelin ja voisi hengästymisestä johtuvat vahinkovihellyksetkin jäädä pois. Saattaisi ehkä joku saada varavirran avulla hankalan juoksutestinkin läpi ja pääsisi viheltämään.

Viedään ajatusta vielä pitemmalle. Keksitään robotti. Täydellinen koripalloilija. Aivan ihmisen näköinen. Pituus, nopeus, ponnistusvoima ja vaikkapa kengän koko säädettävissä. Kengän koko siksi, että jalkaan kävisi kaikki koot mitä huoltajalta sattuisi löytymään. Uskomaton etulyönti sille joukkueelle, joka keksii tämän ensin. Allun kellarissa aletaan tätä innovoimaan ja patentoidaan. Mitenköhän Rannikon koripalloaivot sais robotin kovalevylle?

No joo, eiköhän nyt kuitenkin jätetä tämä toteuttamatta. Tarinan juju on ainakin omasta mielestäni se, että urheilun suola on inhimillisyys ja yllätyksellisyys. Jos robotit pelais niin ainoat korit tulisi vain silloin kun joku puolustuksen erikoisrobotti menisi rikki.

Matkalla Pyynikille 7.10.2015
@penkintakaa

Ps. Huolilan Tommi sanoi tämän luettuaan, että pitkät bussimatkat ei sovi sulle, Tapsa! Miksiköhän?

Luleå

Kesä on mennyt mutustellessa viime keväistä Suomen mestaruutta. Hyvältä maistuu edelleen. En olisi milloinkaan uskonut miten moni ohikulkija tulee onnittelemaan mestaruudesta. Ei ole ollut väliä paikalla eikä ajalla, joka puolella Joensuuta, kaikkialla Suomessa ja jopa ympäri Eurooppaa ja oudommistakin maista ovat ihmiset vilpittömästi onnitelleet meitä.

Lämmin kiitos teille kaikille, pari kertaa on silmäkulma kostunut ja syystä. Me ollaan Suomen mestareita, lopultakin.

Pekka on vaihtunut Toikkaan, Marcel Atteen ja kaikki, tällä kaudella neljä, ulkolaisvahvistusta, ovat uusia. Staffiin on liittynyt, nyt ihan virallisestikin, fyssari Anssi.

Tässä vaiheessa kautta elämme tutustumisen aikoja. Ensi vaikutelma ”jenkeistä” on positiivinen. Atte on oppinut nopeasti Joensuun tavoille ja Toikan me kaikki tunnemme.

Pelasimme Luulajassa 3 ottelua ja opettelimme tuntemaan toisiamme. Tällainen pitkä viikonlopureissu teki hyvää joukkueelle. Ollaan yhdessä koko joukkueella, syödään yhdessä ja asutaan yhdessä, siis pikakurssi toistemme tuntemiseen.

Tavoitteena joukkeella ei voi mikään muu kuin mestaruuden uusiminen ja en näe mitään estettä sille. Joukkue on uusiutunut hieman ja valmennus myös, mutta ei liikaa.
Europeleissä mennään tänä syksynä jatkoon.

Fanitoiminta on kehittynyt vuosien varrella merkittäväksi joukkueen tueksi ja tiedän ettei se tule ainakaan vaimenemaan tulevilla kausilla. Kiitos.

Suuren yleisön tuki on ollut arvokasta koko tämän kaksituhatluvun matkan ajan ja sen uskon ja tiedän kestävän sekä vielä kasvavan entisestään.

Taloudelliset tukijat ja yhteistyökumppanit ovat pysyneet taustallamme aina vakaina, joten jatkumo on ollut pysyvällä pohjalla. Tässä yhteydessä iso kiitos, koko sydämestä, teille.

Laitetaan taas Kataja-juna raiteille ja lähdetään kohti uusia seikkailuja. Tervetuloa matkaan!

Taskuntäydeltä unelmia (Kausi 2014-15)

Taitaa olla jonkinlaisen tilinteon hetki kuluneesta kaudesta. Tai oikeastaan tarinat olis pitänyt kirjoitella jo ajat sitten, mutta kohteliaana ajattelin antaa joukkueenjohtaja Jukelle ensin mahdollisuuden. No, hän ei ole mahdollisuutta käyttänyt eli tässä meikäläisen ajatukset kaudesta.

Koripallossahan uusi kausi alkaa heti pelatun kauden jälkeen. Alkaa nimittäin odottelu ja jännittäminen, että minkälaisia pelimiehiä saadaan joukkoihin mukaan. Tiesin, että muutamiin kokeneisiin pelaajiin oli yhteyttä otettu, mutta niitä ei haaviin tarttunut. Somesta ja nettisivuilta sai lukea, että sopimuksia oli tehty muiden seurojen kanssa. Mielessä kävi, että saadaanko edes joukkuetta kasaan.

Sitten alkoi kuulua, että se ja se nuori pelaaja on tehnyt sopparin Katajan kanssa. Kysymyksen täyttivät pään ”kuka?!, mitä!? hä!?”. Mieltä toki rauhoitti se, että puuhamiehenä oli osassa tapauksia ollut meidän oma Puuha-Pete joka myös Pistooli-Petenä tunnetaan. Ei muuta kuin nettiin ja katsomaan minkälaisia junnuja meille tulee. Taisin Twitterissä toivotella tervetulleeksi, huolto tarvitsee aina nuoria pelaajia kantamaan tarvikkeita.

Nettikirjoitukset ei meille paljoa lupailleet, pahimmat tiputtivat meidät jo pudotuspeleistäkin. Vähänpä tiesivät! Pelaajia alkoi muuttamaan Joensuuhun ja alkoi huollon kiireet. Oli unohtunut tehdä sähkösopimuksia, autokoulun kakkosvaihe käymättä, ”mitenköhän tää pesukone toimii”… Huh, taitaa tulla vähän erilainen kausi tällä kerralla. Ajattelin kuitenkin, että ihan sama kunhan pallo putoo sukan läpi.

Syksy läheni, vanhemmat pelaajat tulivat harjoituksiin mukaan, samoin jenkit. Iso jenkki aiheutti päänvaivaa ja miestä piti vaihtaa muutamaan kertaan ennen kuin oikea löytyi. Juken kanssa Oulussa hotellihuoneessa päätettiin, että Tomppa otetaan. Oli siinä kyllä Teemu, Pete, Pekka ja Tuomaskin antamassa taustatukea. Pikkuhiljaa alkoi näyttää koripallojoukkueelta ja vieläpä liigatasoiselta.

Pekan kanssa oli alkuun jonkin verran opettelemista mutta heti näki, että coach Salminen osaa vaatia niin pelaajilta kuin staffiltäkin huippusuorituksia. ”NOT GOOD ENOUGH, DO IT AGAIN”, ”I DON’T WANT TO SEE THIS KIND OF SHIT ANY MORE” jne. Nyt on helppo ja mukava sanoa, että vaatiminen kannatti. Pekka soitti meikäläiselle aika usein. Varmaan yli puolet minulle kauden aikana tulleista puheluista oli Pekalta. Voi tietysti miettiä sitä, että soittiko Pekka paljon vai onko mulla vähän kavereita. No, joka tapauksessa, nyt niitä Pekan soittoja jo vähän kaipaakin. Pakko sanoa, että Pekka sai meikäläisen tekemään paljon ja ottamaan vastuuta. Varmasti opin taas paljon!

Kausi alkoi hyvin mutta muutaman loukkaantumisen jälkeen tuli alamäkeä. Europelit menivät vähän alakanttiin, vaikka pelattiin ihan hyviä pelejä. Aika paljon sontaa tuli nettikirjoitteluissa. Väitän kuitenkin, että ilman europelejä ei ehkä oltaisi mestareita. Pelit tekivät hyvää nuorten pelaajien itseluottamukselle kun huomasivat pärjäävänsä kovissakin peleissä. Näkisin, että yhteisten reissujen ansiosta saatiin yhteinen kokemus, joukkue hitsaantui yhteen ja kaikilla oli oma rooli hyvin selvillä.

Kausi jatkui hyvin ja joitakin kovia voittoja otettiin. Tappioita tuli myös jokunen, mutta niistä osattiin ottaa opiksi eikä montaa kertaa hävitty kahta peliä putkeen.

Jossain vaiheessa talvella huomasin, että taskut pullottaa. Tsekkasin taskut ja huomasin, että ei siellä mitään ihmeellistä ollut. Pelkästään taskuntäydeltä unelmia! Itsekseni asiaa mietin ja totesin, että me muuten voitetaan mestaruus tällä kaudella. Ei mennyt kauaa, kun sen joku muukin totesi ja siihen alettiin uskoa todenteolla. Kovaa työtä se vaati mutta kyllä kannatti. Palkkio tehdystä työstä on riittävä, enempää ei voi vaatia. Mikä voi olla parempaa, kuin nukkua pantterin kanssa saman peiton alla? Hienoa oli myös viettää kausi mahtavien tyyppien kanssa! Toinen mestaruus putkeen olis tietty kova juttu, mutta veikkaan, että ensimmäistä ei voita mikään.

@penkintakaa

Uskolliset ystävät

Totta se on! Kataja Basketilla on uskollisia ystäviä. Aika moni heistä osoittaa uskollisuutensa kaikissa kotiotteluissa. Jotkut kotiotteluiden lisäksi muutamissa vierasotteluissa kauden aikana.

Me, siis Kataja Basket, ollaan onnekkaita, koska meillä on pari kannattajaa lähes poikkeuksetta kaikissa vieraspeleissä. Keitä ovat nämä meille jo tutuiksi tulleet mutta suurimmalle osalle vielä tuntemattomat kannattajat? Mieli tekisi kertoa kaikki mitä tiedän, mutta kun en ole ko. henkilöiltä lupaa kysynyt, niin jääköön nyt kertomatta.

Miksi sitten kirjoitin tämän jutun, jos en kerran kerro mitään? Tällä kertaa en kirjoittanut teille vaan heille. Muutama meistä käy juttelemassa teidän kanssanne aina kun se on mahdollista. Koko joukkue teidät tunnistaa E. ja K. (alkukirjaimet ehkä muutettu, ehkä ei), ja kaikki läsnäoloanne arvostavat.

Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että ennen jokaista vieraspeliä, siinä vaiheessa kun omat kiireet vähän helpottavat, katse siirtyy katsomon suuntaan tuttuja etsien. Aika monta kertaa olen todennut, että tutut kasvot näkyvät taas. Ei olla yksin tälläkään kertaa. Niin myös tänään Lapualla. Kiitos!

@penkintakaa

Se oli siinä (tällä erää)

Paluulento Lissabonista Helsinkiin. Aikaa riittää vaikka kirjoittamiseen. Eipä ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan eli jokohan olis aika. Katotaan tulisko jotain julkaisukelpoista.

EuroChallenge-pelit sitten loppuivat meiltä tämän kauden osalta. Pelattiin hyviä otteluita kovia vastustajia vastaan ja kokemus oli se, mitä tällä kaudella saatiin. Jonkin verran kritiikkiä on tullut osallistumisesta, ajoittain melko kärkevääkin. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kannatti lähteä, vaikka kaiken maailman Juupa Juut ja Joopa joot muuta väittäisivät. Nuorten pelaajien oppiminen kansainvälisiin peleihin tuo aivan varmasti itseluottamusta ja virtaa kotimaisiinkin peleihin. Koko joukkueen ryhmäytymisen kannalta matkat ovat hyviä.

Kotimaan liigassa homma on ollut hieman ailahtelevaa. Hyvä peli, huono peli, hyvä jakso, huono jakso. Hyvät pelit ja jaksot kertovat siitä, että kyllä nämä pelurit osaa. Kaikki ovat osoittaneet kyntensä jossain vaiheessa. Valo näkyy tunnelin päässä eli ei muuta kuin sitä kohti. Pysykää vaan mukana vaikka vauhti ei ihan muutaman aikaisemman vuoden kaltainen olekaan.

Yleisö vähän huolettaa, tai oikeastaan se, että osa on menestyksen perässä kulkijoita. Ei tämä toki ole joensuulainen ilmiö, vaan koko maan kattava. Harmi sinänsä, että ei käydä peleissä silloin, kun joukkue eniten tukea kaipasi. Tulkaa vaikka katsomaan onnistuuko Törmälä box out -huudoissa ennen ekaa vaparia. Omaa kasvattia Rikua kannattaa tulla katsomaan. Kaikille löytyy varmasti joku mielenkiinnon kohde. Kyllä muuten harmittais jos missaisit loppukauden kestävän voittoputken alun. Sitä on lähde ennustamaan mistä pelistä se alkaa, mutta ”I believe”.

Loppuun muutama juttu sattumanvaraisessa järjestyksessä:
- kaikissa EC-peleissä oli omia kannattajia.
- kiitos valoisalle Garriukselle. Sopimus päättyy ja ukko lähtee rapakon tää. See you G!
- joukkueella on hyvä henki.
- joulutauko peleistä alkoi. Sitä tarvitaan.
- Joulu tulee (ehkä lahjojakin).
- kausi jatkuu heti Joulun jälkeen.

Siinä nyt tämä tuotos. Hyvää Joulua kaikille!

@penkintakaa

Ps. Kaivakaa esiin Kataja Basketin uusi video. On muuten tyylikäs! Kojun jengi on tehnyt hyvää työtä!

Uuden alku

Kyllä vähän jännitti kauden alku. Oli kohtuullinen muutos joukkueessa. Uusia nuoria pelaajia ja uusiutunut valmentajaosasto.

Liiga-avaus Espoossa Honkaa vastaan oli meille hieno aloitus, voitto eka matsista maistui erityisen hyvältä, sillä Honka on aina, liigan alusta lähtien, valmis joukkue ja panee varsinkin kotonaan ahtaalle jokaisen.

Pyrintö ja Kouvot kaatuivat kotona. Lähes unelma-alku.

Teemun loukkaantuminen Kouvot-pelissä laittoi meidät heti haasteen eteen. Lahdessa Teemu pelasi omalla viime hetken päätöksellään. Päätös oli oikea, koska Teemu tunsi itsensä pelikuntoiseksi. Vamma kuitenkin ärsyyntyi ja toinen Espoon-vierailu jäi väliin.

Lahdesta ja Espoosta harmittavat tappiot. Molemmat voitettavissa, mutta kotijoukkueet olivat parempia.

On ollut todella kivaa seurata nuorten miesten saapumista Joensuuhun. Hienoja poikia kaikki, Marcel, Marius, Nikolai ja Tommi. Näistä nuorista kasvaa jokaisesta kovia pelureita.

Jenkit vaihtuivat myös kokonaan. Ensimmäinen pelaaja, Robert Arnold, oli helppo juttu, kaikkihan me tiedämme Reggien taidot. Ken Horton vei jo hieman pidempään ja viimeinen osa eli Tom Knight meni jo hiukan liian myöhäiseksi. Tosin nyt olen tosi tyytyväinen tähän liigakolmikkoon. Garrius Holloman tulee luultavasti pelaamaan ainoastaan Eurochallenge-pelit.

Ulkomaalaisvahvistusten löytäminen on kaikesta nykytekniikasta huolimatta välillä melekosta arpapeliä, varsinkin jos teet itsellesi kiireen. Pelaajiahan on tolkuttoman paljon tarjolla ja yhtä paljon eritasoisia.

Raha puhuu. Suomen verosäännös, jossa amerikkalainen tai venäläinen pelaaja tai taiteilija saa tienata kalenterivuodessa 20000,00 USD verottomasti, tekee ainakin meidän seuralle käytännössä palkkakaton 40000,00 USD / pelikausi. Siis karkeasti laskien, jos palkka nousee 4000,00 USD / kk vaikka 6000,00 USD /kk, todellinen kustannus kaksinkertaistuu eli seuran kustannus on sivukuluineen vähintäänkin 8000,00 USD / kk. Sopimuksethan ovat luonnollisesti nettosummaisia. Kun vielä muistetaan, että asunto, ateriat, puhelin ja auto ovat verottettavia etuja, ne lisätään siis palkkasummaan, joista maksetaan myös verottajalle, niin palkkakulu karkaa helposti yli tuon 20000,00 USD / kalenterivuosi.

Useita pelaajia on jäänyt sainaamatta muutaman satasen takia ja jää tulevaisuudessakin, mutta toisaalta en menetä myöskään yöunia näiden muutamien satasten takia, kun ei kikkailla harmaalla alueella.

Nautitaan tasaisesta kotimaan liigasta. Sarjasta tulee mielenkiintoinen.

Tsemiä Bisoneille VTB-liigaan, Pyrinölle Baltian liigaan ja KTP:lle Eurochallengeen.

Nyt nakkibussin keula Kotkaa kohti ja uusin voimin KTP:n kaatoon.

jjj

Muutoksia(ko)

Koriskausi on hyvässä vauhdissa ja aika moni on todennut, että Katajassa on tapahtunut iso muutos. Olen kokenut, että toteaja on sanonut minulle näin, koska on halunnut vahvistusta omille huomioilleen. Huomiot ovat varmasti oikeita ja olen myös sen sanonut juttukumppaneille. Hienoa, että meistä ollaan kiinnostuneita ja meitä tarkkaillaan. Varmasti myös katsomoon on tullut muutama uusi silmäpari katsomaan uutta Katajaa.

Toikan vaihtuminen Pekkaan ja Vaskin sekä Yrtin vaihtuminen Tuomakseen on tottakai iso muutos. Jutut on erilaisia, mutta yhteistäkin on. Taso on pysynyt ihan yhtä alhaisena. Huonoja vitsejä lentelee edelleen. No joo, tärkein samankaltaisuus edellämainituilla on työnteko joukkueen parhaaksi ja menestyksen eteen.

Pelaajista jäi viime kaudesta Teemu, Pete, Jesse, Kalle ja Jussi. Jesse on siirtynyt junnuista nyt selkeästi vanhojen puolelle ja Kallesta on tehty ”junioripäällikkö”. Teemu ja Pete pitävät junnuja kurissa ja nuhteessa. Uudet nuorukaiset on tuoneet staffille uusia haasteita. Kotiin jääneitä avaimia, tekemättömiä sähkösopimuksia, autokoulun kakkosvaiheen järjestämistä, kadonneita uninalleja… Kaikista on vielä selvitty mutta pelolla odotan tulevaa.

Jenkit ovat pelimiehiä, se lienee kaikille selvää. Hyvin sopivat myös joukkueen kemioihin. Kaikki ovat erilaisia persoonia niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Suomea yritetään veijareille opettaa aina kuin mahdollista. Jotain osaavatkin jo. Tanskan junnu Nicolai saa myös opetusta paikalliseen kieleen. Pekka antaa välillä tehostettua opetusta taattuun vantaalaiseen (lue myyrmäkeläiseen) tyyliin.

Staffi aka. paskasakki on pysynyt ennallaan. Jutut ei ole muuttuneet mihinkään, tai ehkä korkeintaan huonompaan suuntaan. Pöpöä ei ole paljoa näkynyt eli kiirettä pitää, mutta varmasti kauden aikana ehtii näkemään ihan riittävästi. Pakko vielä mainita, että juttujen taso ei ainakaan parane kun Pöpö on mestoilla.

Nyt ollaan menossa toista kertaa tällä kaudella Espooseen. Muutama vierasmatsi putkeen, Biisonit kenraaliharjoituksena ja sitten alkaakin jo EuroChallenge. Väitän, että niin joukkue kuin yleisö odottavat kansainvälisiä koitoksia vesi kielellä.

Stay tuned!

@penkintakaa

Pohjoista kohti

Nakkibussin keula osoittaa kohti pohjoista. Todella harvinaista! Yleensä suunta on päinvastainen, mutta nyt ollaan matkalla Ouluun Ynnin isännöimään Ystävyysturnaukseen.

Vaikka hetki sitten matkattiin Allun kanssa nakkibussilla 7000 km, ei reissuun lähtö tuntunut vastenmieliseltä, päinvastoin. Mukava lähteä taas matkaan, varsinkin kun porukka on uudistunut paljon ja kausi on ovella.

Harjoituspelit on erittäin hyvä paikka ajaa sisään uusia pelaajia ja uutta pelitapaa. Se on kuitenkin sivuseikka. Tärkeintä on opettaa uusille ihmisille miten bussissa käyttäydytään. Uusien pelaajien opastamista on paljon. Älä heitä pyyhettä ja lämmittelypaitaa lattialle! Laita juomapullo penkin taakse kun et sitä tarvitse! Älä hätäile, kaikki järjestyy! Istu ja odota, annan varmasti pullon ja pyyhkeen! Ohjeita on paljon, toivottavasti oppivat, myös Salminen!

Joukkeen tunnelmat on hyvät. ”Vanhat” pelaajat näyttäisivät saaneen uutta virtaa touhutessaan nuorison kanssa. Kirmaavat kuin varsat laitumella. Väitän, että täällainen coctail on vain meille etu kauden aikana.

Staffi eli ”paskasakki” jatkaa valmentajia lukuunottamatta ennallaan. Pöpö, Juke, Allu, Töde, Sakke ja Noora pitivät huolen omilla alueillaan huolta pelaajista. Kirurgi Holopaisen kanssa yhteistyö jatkuu ja Töde on hommannut nikamaspesialistin mukaan hoitoketjuun. Eiköhän hommat hoidu ja huollon selkäkin kuntoon!

Pakko palata ajassa hieman taaksepäin ja Bilbaon reissuun. Aika moni on kysynyt miten reissu meni, puutuko takapuoli? Yleensä olen vastannut, että reissu oli helevetin hyvä. Nakkibussi pelasi erinomaisesti! Reissaajat olivat mukavia! Ylen väki sopi ryhmään hyvin. Kartanluku onnistui myös ja kotiin selvittiin takaisin. Allu teki tosi ison urakan ajamisen lisäksi. Järjestelyt veivät aikaa ja rahaa. Paljosta saadaan olla Allulle kiitollisia! Jos joku hullu (eli Allu) kysyisi, lähetäänkö ensi syksynä bussilla EM-kisoihin, vastaisin että tottakai lähetään.

Kausi alkaa kohta. Tulkaahan ihmiset katsomoon seuraamaan uuden Katajan otteita!

@penkintakaa

Leuka pystyssä kotia kohti

Peleissä kävi kuten kävi. Lähellä, mutta niin kaukana. No niin, eipä muuta kuin uutta matoa koukkuun. Suomi osoitti joka tapauksessa kuuluvansa kisoihin, sitä ei voi kiistää kukaan. Ei edes se vähempihiuksinen urheilutoimittaja, joka aikanaan twiittaili, että huono maku tuli villistä kortista.

Suomen viimeisen pelin jälkeen tuli kuulutus, että bussi Joensuuhun lähtee liikenneympyrän jälkeiseltä pysäkiltä. Ei muuta kuin sinne ja kyytiin. Muut taisivat olla jo paikalla paitsi Kolkki. Myöhästyminen on kiellettyä, mutta annetaan anteeksi tällä kerralla, koska syynä oli hellät jäähyväiset vaimon kanssa.

Nakkibussi hirnahteli malttamattomana parin lepopäivän jälkeen. Polte päästä baanalle oli kova. Turha siis pidätellä. Kohti kotia siis. Keula kohti pohjoista ja Ranskaa. Tietullit ei arveluta. On nimittäin huomattu, että nekin tottelee suomalaisia voimasanoja.

Reitti on Bordeauxin ja Orleansin (ei kuitenkaan New Orleansin) kautta Pariisin alapuolelle. Sieltä uusi kompassisuunta Belgian kautta Saksaan. Loppumatka on sitten Tanskassa, Ruotsissa ja viimein myös kotoisessa Suomessa. Areenan parkkipaikalle nakkibussi kaartaa sunnuntaina iltapäivällä.

Tähän asti homma on toiminut ja reitit löytyneet. Muuttujia on vielä paljon, mutta kaikesta selvitään. Kai tämä reissu pitäisi laittaa myöhemmin jonkinlaiseen pakettiinkin. Ehkä kirjoitan, ehkä en. Uudesta reissusta on ollut myös puhetta. Fiban herrat eivät ole vielä kysyneet Allulta mihin asti jaksetaan ajaa. Kahellaan.

Ps. Muistakaa lukea Allun kirjoitus Heilistä (ei ollut maksettu mainos, vaikka Heili meitä tukikin). Itse odotan sitä vesi kielellä!

@penkintakaa

Nakkibussi lepää

Kuten otsikko kertoo, nakkibussi on ansaitulla levolla. Matkalaiset taas eivät. Otettiin käyttöön paikalliset bussit eikä hinta päätä huimaa. Ermuasta Bilbaoon maksaa 3 egee. Ei paha. Paikalliset kuskit ajavat kuin Carlos Sainz. Alluakin vähän pelotti.

Maanantai oli turnauksessa Bilbaon lohkossa välipäivä. Tutustuttin kaupunkiin. Hieno kylä. Käytiin myös joukkueiden hotellissa tapaamassa Toikkaa. Iloiselta mies näytti. Pudotin tosin maanpinnalle kun ojensin pinkan laskuja jotka olivat tulleet vanhaan Joensuun osoitteeseen. Nähtiin myös pelaajia. Huhvi ja Lee juniorit, Koivari, Sasu ja Nuutis Masa. Tärkein tapaaminen oli tottakai Teemun kanssa. Nähtiin, että kaikki oli kunnossa, hyvä niin.

Aamulenkki naapurin Eibariin nosti kivan hien pintaan. Suihku virkisti ja nyt käynnissä valmistatuminen päivän peleihin. Kaikki kolme on tarkoitus katsoa. Kruununa myöhäinen omien peli. Voitto otetaan taas!

Pakko antaa kunniaa myös toiselle retkueelle joka on ajellut Euroopan läpi tänne. ”Vanhan” pelimiehen Kumpulaisen Jussin bussi on myös Areenan parkissa. Keulassa lukee KumpTravel. Auto oli muutaman kerran levinnyt matkalla mutta sitkeästi vaan isännät olivat matkaa taittaneet. Toivottavasti pääsevät takaisinkin.

@penkintakaa